Voi KÄÄK! -tulee ensimmäisenä mieleen kun katsoo kalenteria ja huomaa, että ensi-ilta on jo reilun viikon päässä. Voit tuplaKÄÄK! -tulee kun huomaa, että harjoitustunnit käyvät vähiin, ja vielä niin paljon on tehtävää jäljellä. Siltikin Minulla on henkilökohtaisesti täysi usko siihen että onnistumme tässä täysillä! Pienet viat ja omanlaisensa sekoilu, tekee tästä teatterista juuri sitä mitä sen pitääkin olla, eli meidän tekemämme näköistä.
On mukava huomata kuinka porukka on tiivis ja toimii yhteen, meitä on yhdeksän erilaista ja ikäistä nuorta ja olemme saamassa aikaan jotain valtavan loistavaa ja harvinaisen tiukalla aikataululla. Ottaen huomioon, että saimme viimeisen uupuneen näyttelijän riveihimme vasta viimeviikolla, ei voi muuta kuin ihmetellä sitä kuinka hyvin tässä silti vedetään.
Teatteri harrastus yhdistää. Me kaikki olemme niin erilaisilla taustoilla varustettu, että ihmeenä pitäisin jos olisimme yhdessä ilman tätä yhteistä harrastusta joka on meidät tuonut yhteen. Teatterin tekoon kuuluu tietenkin itkua, vihaa, verta, kyyneliä, iloa, surua ja rakkauden paloa… jos ei muuhun niin ainakin teatteritaiteeseen. Taiteellisia näkemyseroja tulee, mutta onnekseni voin todeta, että ohjaajan mielipide ratkaisee!
Tahdon tehdä mitä haluan,
olla mitä haluan,
siellä missä haluan
ja aivan milloin haluan.
Miksi tahdon?
Koska siellä olen vapaa,
vapaa tekemään mitä vaan.
Vapaa olemaan kuka vaan,
olla aivan toinen kokonaan.
Siellä unhoittuu arjen surut,
unohtuvat suuret murut.
En ole vaillinainen,
en kohde pilkan.
Olen
hyväksytty
arvostettu
omanlainen,
oman elämäni ammattilainen.
Sitä rakastan ja sille mittää voi en,
olen teatteri-immeinen.
Jussi Mikkonen
Ohjaaja
Harjurannan Nuorisoteatteri 